6-vuotias Boss katselee vierasta surullisilla silmillään. Se tykkää selvästi läheisyydestä ja rapsutuksista, mutta hämmentyy helposti. Silloin se kääntyy pois päin, ja häntä menee koipien väliin.

Boss tuli Koiratarha Kulkuriin Vaasaan Etelä-Suomesta pari viikkoa sitten. Sillä on ollut rankka elämä. Täällä se tykkää koirakavereista ja haluaisi olla ihmistenkin luona koko ajan. Myös leikkiminen ja ruoka maistuvat.

Koiratarha on edelleen entisellä paikallaan Myllykatu 1:ssä Minimanin takana, jossa se on ollut jo 1960-luvun alusta saakka. Tilat ovat jo kovin ränsistyneet.

Rakennusmateriaaleja kaivataan

Muuttoa puuhataan uuteen paikkaan Petolahteen, Maalahteen, mutta yrittäjä Niina Männistö ei uskalla antaa tarkempaa aikataulua.

– Koko ajan se etenee, mutta tilojen rakentamiseen ja muuttoon tarvitaan vapaaehtoistyötä, ja korona-aika on vaikeuttanut talkoiden pitämistä. Ehkä nyt pikku hiljaa, hän suunnittelee.

Paljon on jo valmiinakin, kuten koiraparakit, jonne tulee koirien sisätilat, sekä iso, 70–80-neliöinen kissaparakki.

Joukkorahoituksella kerättiin muutama vuosi sitten yli 40 000 euroa. Se on mennyt tontin raivaustöihin ja tähän mennessä valmistuneisiin rakennuksiin.

– Sillä rahalla on päästy tähän asti, ja ihan paljon on saatu aikaan. Nyt tarvittaisiin materiaalilahjoituksia ja osaavaa työvoimaa, esimerkiksi opiskelijoista tai työttömistä voisi olla suuri apu, Männistö sanoo.

Koiratarha kerää paraikaa myös monenlaista rakennusmateriaalia.

– Tarvitaan muun muassa kipsilevyä, saneerauslaastia, puu- ja lautatavaraa, vaneria, verkkoa, betonia...

Uusi paikka on yrittäjä Niina Männistön oman kodin lähellä, viereisellä tontilla.

Kissoja jää hakematta

Kulkuri toimii Vaasan, Mustasaaren, Vöyrin ja Maalahden löytöeläinten talteenottopaikkana.

Eniten Kulkuriin tulee löytöeläiminä kissoja. Koiriakin tulee viikoittain, mutta omistajat hakevat ne yleensä nopeasti kotiin.

– Rakettijuhlien jälkeen on aina piikki, silloin koiria lähtee karkuun. Vuodessa vain 4 – 5 koiraa jää hakematta. Kissoilla on toisin päin. Kissojenkin tilanne on kuitenkin parantunut. Niitä on opittu siruttamaan, ja niiden perään kysellään enemmän, Männistö kertoo.

Löytöeläimiä tuovat koiratarhalle sekä yksityishenkilöt että poliisi.

Onnistuuko pysyvä koti?

Löytöeläinten lisäksi Kulkurissa on kotia etsiviä koiria. Niistä vain harva on hakematta jäänyt löytökoira. Suurin osa kodittomista koirista tulee perheistä, jotka joutuvat syystä tai toisesta luopumaan lemmikistään.

Kulkurin kautta ei välitetä suoraan ulkomaalaisia rescue-koiria, mutta Männistö arvelee monien heille päätyvien koirien olevan alunperin jonkin yhdistyksen kautta muista maista otettuja koiria, joiden kanssa on tullut pitovaikeuksia.

Kulkurin koirat ovat isoja, ja uroksia on valtaosa. Iältään ne ovat noin 1–6-vuotiaita. Moni on sekarotuinen, mutta puhdasrotuisiakin on.

Onko vaarana, että koirilla on aggressiivisuutta?

– Kyllä me täällä huomaamme, jos on, mutta yleensä se ei ole niin mustavalkoista. Aggressiivisuuteen on yleensä jokin syy, ja on keinoja vähentää sitä. Osa koirista on aluksi epävarmoja ja vieraille arkoja, mutta kun tutustutaan, niin luottamus syntyy, Männistö sanoo.

Sen takia uudelle koiralle ei heti aleta etsiä uutta kotia, vaan ensin Männistö tutustuu, millainen koira on ja millaiseen perheeseen se sopisi.

– Tavoitteena on, ettei koiran enää koskaan tarvitsisi vaihtaa kotia. Vaikka eihän sitä ikinä tiedä, mikä omistajan tilanne on viiden vuoden päästä.

Tavoitteessa onnistutaan usein. Koiraa harkitsevilla on parin viikon tutustumisjakso. He käyvät päiväseltään koiraan tutustumassa, sitten edetään kotikäynteihin ja lopulta yökylään. Jos se sujuu hyvin, koira jää uuteen kotiinsa.

– Melkein aina uusi koti on pysyvä, todella harvoin koira palautuu meille. Parin viikon tutustumisjakson aikana karsiutuvat ne, joille juuri se koira ei sovellu tai jotka eivät ole ajatelleet koiran ottoa loppuun asti. Sanon kaikille, että on ihan ok, jos tutustumisjakson aikana huomaa, että tuo ei ole teille sopiva koira.

Koirat asuvat pareittain

Tällä hetkellä Kulkurissa on kymmenen koditonta koiraa. Kaksi koiraa on päivähoidossa ja kaksi pidempiaikaisessa hoidossa.

– Monesti uusiin koteihin menevät koirat käyvät täällä tutussa paikassa vielä päivähoidossa. Ne tykkäävät kavereistaan ja tarvitsevat harjoitusta yksinoloon, Männistö kertoo.

Kulkurissa koirat asuvat monesti kahden koiran yksiköissä.

– Ne viihtyvät paremmin, kun siellä on kaveri samassa kopissa.

Koiratarhan päivä alkaa ruokinnalla, vesien vaihtamisella ja häkkien siivoamisella. Jokaisella on sekä sisä- että ulkotila.

Lisäksi on yhteinen, suuri, aidattu alue, jolla koirat ulkoilevat vuorotellen. Välillä pääsee myös lenkille haistelemaan muiden koirien jättämiä jälkiä.

Koirat viettävät yöt itsekseen.

– Ne nukkuvat rauhassa. Päivä vie energiat, ja illasta näkee, että ne ovat jo väsyneitä.

Männistö on koiratarhan ainoa työntekijä. Apuna on välillä vapaaehtoisia ja harjoittelijoita. Paraikaa on tekemässä tet-harjoittelua Joanna Salmi Merenkurkun koulusta.

– Olen käynyt täällä nuorempana vapaaehtoisena eläimiä hoitamassa. Tulevaisuudessa haluaisin tehdä töitä eläinten parissa, hän kertoo.

Kulkuri ottaa rakennusmateriaalien lisäksi mielellään vastaan myös vapaaehtoistyötä, koiranruokaa ja -tarvikkeita sekä petivaatteita. Tarpeesta voi kysellä koiratarhan numerosta tai Facebook-viestillä.