Salongin kattoikkuna ja lusikat kertovat menneestä – sukellusseura nosti ne hylystä Merenkurkussa

Matkustajahöyrylaiva Vestkusten lähti lokakuussa 1913 Vaasasta reitilleen Härnösand-Sundsvall, kun se joutui kovaan myrskyyn.

Laiva ajautui pois reitiltään ja ajoi karille Rönnskärin saaristossa. Yli 32 matkustajasta vain yksi selviytyi.

Vaasan merimuseossa on esillä Vestkustenin salongin kattoikkuna ja hylystä löytynyttä esineistöä, kuten hienoja lusikoita ja haarukoita, soittokello sekä hiusharja. Paikallinen sukellusseura Delfin on nostanut ne ylös.

Merenkurkun kivikkoiseen saaristoon on haaksirikkoutunut monta alusta. Rönnskärin saaristossa upposi myös tanskalaisalus Christiansborg vuonna 1899. Merimuseossa on esillä sen hylystä nostettu ruori.

Pari vuotta sitten museossa vieraili tanskalainen mies, jolla oli mukanaan valokuva. Se oli hänen isoisänsä, joka oli palvellut laivalla ja pelastunut turmasta.

Vaasan merimuseossa voi sukeltaa paikalliseen merenkulkuhistoriaan. Haaksirikkojen lisäksi siellä kerrotaan muun muassa alueen majakoista, täällä rakennetuista laivoista ja tietenkin Vaasan ja Uumajan välisestä matkustajaliikenteestä.

Yksi museon helmi on sata kiloa painava sukelluspuku 1900-luvun alusta.

Saariston koulujen retkikohde

Vapaaehtoisvoimin pyöritettävä merimuseo on Palosaaren salmessa vanhassa makasiinissa.

Kesällä siellä riittää turisteja.

– Museo avattiin toukokuun lopussa ja ensimmäisen viikon aikana täällä kävi jo amerikkalaisia ja tanskalaisia turisteja, kertoo Helvi Riihimäki, joka toimii oppaana ja on myös museota pyörittävän Vaasan merihistorian yhdistyksen puheenjohtaja.

Keväällä museossa vierailee paljon koululuokkia varsinkin saariston pienistä kouluista. Siellä on kiinnostus ja kiinteä yhteys merenkulkuun. Monen suvussa on ollut vaikkapa luotseja tai kalastajia.

Museossa käy muutenkin ihmisiä, joiden sukua on ollut merillä tai työskennellyt telakoilla. Museon ympäristössä oli aikoinaan vilkasta telakkatoimintaa ja veneveistämöitä.

Myös moottorinvalmistus kuuluu merenkulkuun. Siinä Vaasalla on pitkä historia. Moottoreillekin on merimuseossa oma osastonsa.

– Mutta enemmän niitä löytyy Vaasan auto- ja moottorimuseosta. Emme myöskään kilpaile saariston kalastusmuseoiden kanssa. Meillä on esillä vain yksi hyljevene, Riihimäki kertoo.

Unto Lintalan elämäntyö

Riihimäki on ollut museon toiminnassa mukana 25 vuotta, ja nyt eläkkeellä aktiivisemmin. Hän on kotoisin sisämaasta Keuruulta, mutta asunut jo 1970-luvulta alkaen Vaasassa.

– 1980-luvulla purjehdin ja 90-luvulta aloin meloa. Olen liikkunut saaristossa aika paljon ja nähnyt konkreettisesti, miten maannouseminen on edennyt.

Yhdistyksen perustamisesta tuli viime vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Itse museo täyttää puolestaan ensi vuonna 40 vuotta.

Museon perustaja ja tulisielu on ollut 40 vuoden ajan Unto Lintala. Viime vuonna Lintala nimitettiin kunniapuheenjohtajaksi.

– Merimuseo on ollut Untolle ja hänen vaimolleen Karinille sydämenasia, ja he ovat antaneet valtavasti aikaansa tälle, Riihimäki kiittelee.

Nykyään Lintaloiden poika Matti Lintala on yhdistyksen aktiiveja.

– Me, kuten muutkin yhdistykset, kamppailemme sen kanssa, että talkooporukka on kuihtunut ja maksavia jäseniä yhä vähemmän, Riihimäki sanoo.

Suomen suurin purjelaivasto

Museo toimii pienillä varoilla. Kaupungilta saadaan muutaman tuhannen euron avustus ja kesän työntekijät palkataan työllisyysvaroin.

Esineet on saatu lahjoituksina. Takahuoneen pöydällä on samana aamuna museoon lahjoituksena tuotu vanha pelastusveneen hätäradio.

Kahdeksan vuotta sitten oli yritys saada kaupunki ottamaan museo hoiviinsa, mutta se ei onnistunut.

– Onneksi edelleen löytyy entusiasteja pyörittämään toimintaa, Riihimäki sanoo.

Hänen mielestään Vaasaan ehdottomasti kuuluu merimuseo. Kaupungilla on kunniakas historia merenkulussa ja laivanvarustuksessa.

– Laivanvarustaja Wolffilla oli Suomen suurin purjelaivasto 1850-luvulla. Meri on se syy, miksi Vaasa on olemassa. Eikä merimuseoita ole joka kaupungissa rannikolla. Raumalla on, ja Kristiinankaupungissa, mutta seuraava on vasta Raahessa, Riihimäki huomauttaa.