Vaasalainen Aira Rissanen ei ole tavannut isäänsä koskaan. Hän on sotaorpo, jonka isä kuoli ennen tyttövauvan syntymää.
– Synnyin kaksikiloisena keskosena savusaunassa lyhdyn valossa. Olin näyttänyt koiranpennulta ja taipeeni olivat vereslihalla. Niihin laitettiin perunajauhoa. Tuvassa minut laitettiin uuninpankolle lämpimään. Se oli sen ajan keskoskaappi.
Hänet kastettiin kolmen päivän ikäisenä varmuuden vuoksi.
– Papin paluumatkalla sotilaat takavarikoivat hänen hevosensa, ja hän joutui kävelemään kotiin.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Kahdesti evakossa
Rissasen äiti oli vain 19-vuotias jäädessään leskeksi ja yksinhuoltajaksi. Kun vauva oli kaksi kuukautta, he lähtivät evakkoon 30 asteen pakkasessa.
– Junassa evakot olivat härkävaunussa, jonka lämmetessä sen katoilta ja seinistä valui likavettä ihmisten niskaan.
Lopulta he päätyivät Rautalammille ja sen kautta Juukaan.
– Myöhemmin pääsimme takaisin Karjalaan. Seuraavan kerran lähdimme evakkoon ollessani neljävuotias. Siitä matkasta muistan jotain.
Hän muistaa esimerkiksi, että hänellä oli kassissa aarre.
– Se oli emalipotta, joka päätyi yhteiskäyttöön. Junan pysähtyessä seisakkeelle heitettiin potan sisältö ikkunasta ulos.
Junan matka kuitenkin pysähtyi, sillä lähistöllä oli meneillään ankarat taistelut.
– Poistuimme yön selkään ja kuljimme metsän läpi turvallisempaan paikkaan. Siellä noustiin toiseen junaan.
Tällä kertaa äiti ja tytär päätyivät Lapualle. Jossain vaiheessa äiti sai Itä-Suomesta pienen, kylmän tilan ja mökin. Tytär asui alkuvaiheessa isovanhempiensa luona.
– Äiti oli työskenteli maatalossa, jonka rengille hän tuli raskaaksi. Renki ei halunnut avioitua, ellei minua anneta pois. Kun niin ei tapahtunut, hän otti jalat alleen.
Rissasta naurattaa vieläkin, kuinka eräänä aamuna herätessään hänellä oli pikkuveli.
– Vauva oli ihmeellisesti vain ilmestynyt jostain yöllä.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Oma elämä Vaasassa
Rissanen hoiti lapsuudessaan sisaruksiaan, jotka äiti sai uuden miehensä kanssa. Isäpuoli oli ilkeä, ankara ja kuritti varmuuden vuoksi.
– Herkästi tuli remmillä selkään. Lapsuuteni oli raskas, ja kaipasin useasti omaa isää. En kertonut kaipuustani edes äidille.
Oli suuri helpotus saada oma elämä. Hän pääsi diakonissakouluun ja sai myöhemmin työpaikan Vaasasta.
– Halusin kotoa äkkiä pois.
Kävi myös niin onnellisesti, että entisen kotikylän poika lähetti kortin.
– Hän tuli käymään Vaasassa, ja sillä tiellä ollaan. Saimme neljä lasta.
Rissanen pääsi käymään isänsä haudalla Venäjällä 50 vuoden päästä isän kaatumisesta. Hän on kirjoittanut siitä runon, jonka hän lukee torstaina 25.5. Vaasan kirkossa. Siellä järjestetään kello 18 yhteislaulutilaisuus, jossa Pohjanmaan sotaorvot muistelevat sota-aikaa.
