Sotilaita, poliiseja, palokunta ja monen sortin kulttuuria – Vaasan kaunis kaupungintalo on nähnyt jos jonkinlaista toimintaa

Uuden Vaasan asemakaavassa kaupunginarkkitehti C. A. Setterberg sijoitti puistokatujen rajaaman Nikolaintorin eli nykyisen kirkkopuiston ympärille useita julkisia rakennuksia.

Kirkon länsipuolelle piti tulla raatihuone, ja itäpuoli varattiin koulutalolle. Raatihuoneen rakennus kävi pian ahtaaksi, ja kaupunki myi sen 1872 valtiolle koulutaloksi. Siinä on nykyisin Vasa Övningsskola.

Kaupungin paisuva hallintokoneisto tarvitsi suuremman kaupungintalon, ja se päätettiin sijoittaa alun perin koululle suunnitellulle tontille, kirkon itäpuolelle.

Valitus viivästytti valmistumista

Ensimmäiset luonnokset uudeksi kaupungintaloksi teki lääninarkkitehti T. Granstedt vuonna 1875.

Joukko vaasalaisia laati valituksen, jonka mukaan taloon suunniteltu juhlahuoneisto ei edistä kaupunkilaisten yleistä hyvää. Valitus kumottiin, mutta hanke eteni edelleen takkuillen.

Valtuusto pyysi Granstedtin suunnitelmasta lausunnon ruotsalaiselta arkkitehdilta Magnus Isaeukselta, joka ei tyytynyt tekemään vain parannusesityksiä, vaan laati kokonaan uudet piirustukset.

Valtuusto nimesi hänet vuonna 1877 kaupungintalon uudeksi suunnittelijaksi.

Uusrenessanssia ja uusbarokkia edustava talo valmistui vuonna 1883, ja se sai tulikasteensa jo ennen lopputarkastusta, kun siellä juhlittiin Vaasan rautatien vihkiäisiä 29.9.1883.

Upeat, vaaleat maalaukset

Rakennuksen sisustaminen hoidettiin tukholmalaisen Josef Lejan liikkeestä hankituilla kalusteilla, kristallikruunuilla ja verhoilla.

Talon arkkitehti Isaeus suunnitteli myös tilojen maalauskoristelun, jonka suoritti vaasalainen maalarimestari Daniel Petterson. Vaasalaiset kyllästyivät nopeasti juhlasalin tummasävyiseen, sapluunalla toteutettuun koristeluun.

Niinpä paikalle kutsuttiin maan etevin koristemaalari Salomo Wuorio, jonka työryhmä maalasi vuonna 1896 juhlasaliin, portaikkoon ja tarjoiluhuoneisiin uuden koristelun.

Vaaleankeveillä väreillä tehty maalauskoristelu jaksaa edelleen ihastuttaa kaupungintalon juhlasalissa istuvia konsertti- ja muita vieraita!

Juhlasalissa katonrajaa kiertää 14 vertauskuvallista naishahmoa, jotka edustavat taiteita, tieteitä, kauppaa ja teollisuutta. Koristemaalaukset on entisöity vuosina 1956–57.

Talon maalauksista on vielä mainittava juhlavan portaikon katossa oleva, tilan korkeutta nostava valeperspektiivimäinen pilvimaisema.

Pääportaikko on valurautaa, ja askelmat ovat Bornholmin kalkkikiveä.

Vuonna 1924 rakennuksen länsijulkisivuun sijoitettiin kaupungin perustajan Kaarle IX:n korkokuva sekä sisällissodan aikana Vaasassa vaikuttaneiden P.E. Svinhufvudin ja C.G. Mannerheimin kaksoisreliefi.

Julkisivuun oli alun perin tarkoitus sijoittaa monen ansioituneen vaasalaisen medaljonkimaiset korkokuvat, mutta sopivista henkilöistä ei ilmeisesti päästy yksimielisyyteen.

Kaupungintalon juhlasalia koristavat monet muutkin taideteokset kuin katonrajaa kiertävät naishahmot.

Etuosan lavan taustalla on lippuasetelman molemmin puolin suuret maisemamaalaukset, vasemmalla Hjalmar Munsterhjelmin maisema ja oikealla Oscar Kleinehin merimaisema.

Takaseinällä on Wilho Sjöströmin maalaama Mannerheimin muotokuva, ikkunaseinällä Walter Runebergin veistos Työ.

Talon muihin tiloihin on sijoitettu myöhemmin taideteoksia kaupungin museoiden kokoelmista. Myös eri yhteisöt ovat lahjoittaneet taidetta kaupungintaloon.

Sotilaita ja senaatti

500 henkeä vetävä juhlasali on ainoa edelleen alkuperäisessä käytössä oleva tila.

Sali on upea, ja siellä on hieno akustiikka. Jo vuosien ajan se on ollut Vaasan kaupunginorkesterin kotisali, ja siellä järjestetään myös muita musiikkiesityksiä ja juhlia.

Juhlasalin yhteydessä aikoinaan toiminut Seuraklubi oli tärkeä Vaasan seuraelämän keskus.

Sisällissodan aikaan vuonna 1918 kaupungintalon juhlasali toimi eräässä vaiheessa sotilaiden majoitustilana.

Salissa kokoontui myös Helsingistä Vaasaan paennut maan hallitus eli Suomen senaatti. Vaasa oli sisällissodan ajan valkoisen Suomen pääkaupunki.

Tästä kiitokseksi senaatti myönsi toukokuussa 1918 kaupungille augmentin eli oikeuden liittää kunnialisäyksenä Vaasan vaakunaan vapaudenristin suurristin miekkojen kera. Tämä näkyy hyvin kaupungintalon juhlasalin pohjoisseinällä olevassa vaakunassa.

Toisen maailmansodan aikana kaupungintalon juhlasali oli osan aikaa saksalaisen sotilassairaalan makuusalina.

Monenlaista toimintaa

Kaupungintalon muissa tiloissa on vaihtuvuus ollut suuri.

Alun alkaen osa talosta oli varattu palokunnalle. Tuolloin talossa asui myös palokuntalaisten perheitä. Pihalla oli palokunnan puinen hevostalli, joka purettiin 1928.

Alakerran kirkonpuoleiset huoneet oli alun perin merkitty poliisin käyttöön. Siellä oli toimistohuoneiden lisäksi kuulusteluhuone ja sellit, joista toinen ikkunaton.

Eteläkulmassa oli ruumishuone ja obduktiohuone.

Palolaitoksen muutettua pois vuonna 1964 sen hallitilat kunnostettiin taidehallia varten, ja viereen remontoitiin tilat matkailutoimistolle.

Taidehallia alkoi pyörittää vuonna 1966 Vaasan taiteilijaseura, jolla oli ollut näyttelytoimintaa jo 1950-luvulla kaupungintalon toisessa kerroksessa.

1980-luvulla näyttelyvastuu siirtyi Vaasan kaupungin kulttuuritoimelle ja sen jälkeen museotoimelle.

Nyt ympyrä on sulkeutumassa, kun taidehalli ensi vuonna siirtyy jälleen Vaasan taiteilijaseuran hoitoon. Tiloihin tulee myös taidelainaamo.

Merikoulu toimi jonkin aikaa kaupungintalon eteläosan alakerrassa. Eteläpäässä ovat toimineet myös maistraatti ja raastuvanoikeus. Alakerran eteläpäädyssä on nykyään viereisen leikkipuiston sosiaalitilat.

Keskikerroksessa oli aikoinaan kaupungin rahatoimikamari, ja myös valtuusto kokoontui siellä.

Kansankirjaston nimellä toiminut kirjasto sijaitsi toisen kerroksen tiloissa, kunnes se sai oman talon vuonna 1936 ja muuttui kaupunginkirjastoksi.

Olipa toiseen kerrokseen suunniteltu museosalikin, jossa kuitenkin oli vain jonkin aikaa esillä Boden-Stenbäckin lintukokoelma ja myöhemmin Ostrobotnia Australiksen luonnontieteellisiä kokoelmia.

Tiloissa on toiminut myös silloinen Vaasan työväenopisto, nykyinen kansalaisopisto Alma, monine harrastusryhmineen.

Toisen kerroksen pohjoispäähän kunnostettiin tilat Yleisradiolle vuosiksi 1966–84, minkä jälkeen tiloissa toimi Kuula-opisto 1985–97 ja sitten kaupungin kulttuuritoimisto.