Vanhan Vaasan ruutukaava-alueen pohjoispuolella, vastapäätä Haagan pappilaa, seisoo komea, punainen, kaksikerroksinen puutalo.
Tämä yli 200-vuotias, kovia kokenut ja purkutuomioitakin uhmannut talo on lopulta saanut siunauksen säilymiselleen.
Nykyään talon ymmärretään kuuluvan kaupungin rakennushistoriallisesti arvokkaiden rakennusten joukkoon.
Vaasan vanhimpiin puurakennuksiin kuuluva Alkula liittyy oleellisesti kaupungin teollistumisen alkuun. Alueella oli tupakkapeltoja jo ennen talon rakentamista.
1700-luvun alkupuolella aloittanut tupakkamanufaktuuri oli Suomen ensimmäinen. Vaasaan Kokkolasta muuttanut Abraham Falander osti 1773 manufaktuurin peltoineen. Toimintaa jatkoi hänen poikansa, ruukinpatruuna Gustaf Adolf Wasastjerna. Raahesta Vaasaan muuttanut August Alexander Levón osti tilan 1846 ja antoi sille nimen Alkula.
Värejä ja viljaa
Proviisorintutkinnon suorittanut A. A. Levón ei saanut perustaa apteekkia Vaasaan, joten hän aloitti oman yritystoiminnan Alkulan alueella.
Kemistintaitojaan hyödyntänyt Levón alkoi valmistaa kivennäisvettä sekä etikkaa, lyijyvalkoista ja muita väripigmenttejä. Levón jauhoi myllyssä myös viljaa. Hän hankki höyrykoneen sen voimanlähteeksi. Tästä katsotaan Vaasan Höyrymylly Osakeyhtiön toiminnan alkaneen.
Vaasan palo vuonna 1852 muutti Levónin suunnitelmia.
Kaupungin ulkopuolella sijainnut Alkula säästyi palossa, mutta Levón päätti kuitenkin siirtää toimintansa uuteen Vaasaan, jossa hänen menestyksensä jatkui usealla eri alalla.
Alkulan mylly jatkoi kuitenkin toimintaansa siihen saakka, kunnes uusi höyrymylly valmistui vuonna 1876 Rantakadulle.
Levónin kuoleman jälkeen 1875 Alkula sai uudet omistajat. Huutokaupassa päärakennus meni kauppias Hjalmar Nordgrenille, muiden tehdas- ja ulkorakennusten ostajat siirsivät ne muualle. Alueelle jäänyt päärakennus on ollut asumiskäytössä 1970-luvulle saakka.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Autioituminen oli koitua kohtaloksi
Vaasan kaupunki lunasti Alkulan vuonna 1976.
Talo autioitui, ja siitä alkoi vuosia kestänyt vääntö sen kohtalosta. Ilkivalta oli jatkuvaa ja vain hyvä onni pelasti rakennuksen täydelliseltä tuholta. Myös Levónin ajoilta peräisin ollut arvokas puutarha tuhottiin.
Vaasan ympäristöseura yritti talkoovoimin pitää taloa jonkinlaisessa kunnossa. Seuralle sen täydellinen kunnostaminen oli liian suuri urakka.
Yli 15 vuoden ajan talosta kiisteltiin kaupungin elimissä.
Vasta 1990-luvun puolella alkoi näkyä valoa tunnelin päässä. Alkulan peruskorjaus aloitettiin kesällä 1993.
Kaupungilta ja valtiolta oli löytynyt poliittista tahtoa ja rahaa. Pohjanmaan museolta saatiin tarkat ohjeet talon kunnostamiseksi. Seuraavana vuonna saatiin rakennussuojelulain mukainen suojelupäätös. Talot eivät säily, jos niissä ei ole järkevää toimintaa.
Alkulalle löytyi sinne erinomaisesti sopiva toimija, Vaasan 4H-yhdistys, joka pitää tilaa tänäkin päivänä.
Rakennusvuodesta ei varmuutta
Kaksikerroksinen Alkulan talo edustaa tyypillistä 1700-luvun kaupunkirakentamista. Se on varmasti vaikuttanut ympäröivän maaseudun rakennuskulttuuriin, muun muassa Mustasaaren Anixorista tunnetaan hyvin samantyyppinen rakennus.
Alkulan talon rakennusvuotta ei varmuudella tiedetä. Talon ulkopuolella on itäpäädyn hirteen kaiverrettu epäselvä vuosiluku 1793. Onko se rakennusvuosi tai jotain muuta?
Hirsirakenteinen talo on vuorattu ajalle tyypillisellä pystylaudoituksella. Siinä on enimmillään ollut yli 15 huonetta. Talossa on eri aikoina ollut erikokoisia lisäsiipiä. Nykyiset kaksikerroksiset kuistit on rakennettu noin vuosisadan 1800/1900 vaihteessa.
Alkulan alueella tullaan lähiaikoina tekemään arkeologisia tutkimuksia. Myös kaavamuutos on tekeillä, koska Alkulan talo puutarhoineen sijaitsee voimassa olevassa kaavassa urheilualueeksi varatulla korttelialueella. Näin alueen nykyinen toiminta ja arvot voidaan turvata.
