Tansseja, merikotkia ja juhannustaikoja – Näin Vaasa-lehden lukijat ovat viettäneet juhannuksiaan

Räätälinsaaresta Kotilaan

Nuoruudessani 1990-luvulla vietin pari juhannusta Vaasassa. Tuolloin Vaasassa pidettiin juhannuksena Rantarock. Sielläkin tuli hengailtua, mutta hauskimmat muistot noilta juhannuksilta tapahtuivat muualla.

Juhannusyönä kokoonnuimme kavereiden kanssa Räätälinsaareen. Joku keksi, että leikitäänpä piilosta. Ja niin me innostuimme leikkimään piiloleikkiä läpi valoisan yön. Mitä erikoisimpia piiloja keksittiin ja nauroimme välillä ihan kippurassa.

Sieltä suuntasimme aamuyön tunteina Gustavsborgin naisten uimahuoneelle, jossa leikki-into jatkui. Nyt oli vuorossa pantomiimiesitysten arvausleikki. Esiintyjä oli alatasanteella meri taustanaan, ja me muut katselimme – ja huusimme arvauksia – katsomosta ylempää. Ne olivat hurjan hauskoja esityksiä.

Aamun tunteina väsähdimme ja menimme nukkumaan viereiselle hiekkarannalle. Muutaman tunnin päästä uimarannalle alkoi kauniin päivän kunniaksi virrata perheitä, ja lasten äänet herättivät meidät. Vanhempien paheksuvien katseiden saattelemana häivyimme vähin äänin.

Rannasta jatkoimmekin suoraan legendaariseen Koti-ravintolaan, joka aukesi silloinkin, juhannuspäivänä, jo aamuyhdeksältä. Se oli ainoa kerta ikinä, kun kävin Kotilassa, mutta vierailu jäi mieleen kirkkaasti.

Ysarillä oli hauskinta

Juhannustansseissa

Olin eronnut hieman aiemmin, ja ystävättäreni houkutteli minut juhannustansseihin Isonkyrön Kalliojärvelle. Tästä on aikaa jo jokunen vuosi.

Eräs mies tuli hakemaan minua tangoon. Ensimmäisen kappaleen aikana hän ei puhunut mitään, enkä minäkään.

Toisen tangon aikana hän likisti minua vyötäisiltä ja sanoi: ”Täällä päin on komeita naisia.” Hymyilin ja kiittelin kaikkien paikalla olleiden siskojenkin puolesta.

Tästä rohkaistuneena mies teki ehdotuksen: ”Mulla olis tuota mettää Kurikassa. Ja Wärtsilän osakkeita. Pääsiskös saatille?”

Omaisuuden määrästä huolimatta kavaljeeri ei ollut mies minun makuuni. Kieltäydyin ja yritin olla kohtelias. Jälkeenpäin olen miettinyt, olisiko pitänyt kumminkin suostua.

Edelleen sinkku

Merikotka teki vaikutuksen

Elettiin juhannuskesää 2020, kun sukulaisen mökin rannan yläpuolella Vaasan saaristossa lensi yllättävä vieras.

Pohjanmaan epävirallinen maakuntalintu, merikotka lensi puun latvassa oksalta toiselle. Kun merikotka avasi siipensä, se oli jylhä näky. Nopeasti jatkoi merikotka matkaansa yläilmoihin.

Se oli Stadin kundin ensimmäinen havainto merikotkasta, ja voin sanoa, että kyllä on komia lintu.

Toivotan tämän muiston myötä kaikille hyvää kesää ja juhannusta!

Olli Backholm

Keskikesän yön taika

Muistan, kun olin lapsi ja vietimme perheen kesken juhannusta maaseudulla. Kun oli syöty, saunottu ja vihdottu, tehtiin juhannustaikoja.

Kävelimme tutun kävelylenkin, jonka puolessa välissä oli hylätty mummonmökki. Pihassa oli hurja määrä kieloja ja vanha kaivo. Sinne tietysti kurkistettiin ja tiirailtiin tulevaa sulhasta. Hauskinta asiassa oli se, että vielä juhannuksenakin kaivossa oli lunta. Paluumatkalla käytiin juhannuskokolla, jonka ympärille kylä kokoontui. Paistettiin makkaraa, seurusteltiin ja ihailtiin luontoa.

Kaikista taianomaisinta oli kuitenkin seitsemän kukan poiminta, jotka laitettiin tyynyn alle. Kun kukkia ryhdyttiin keräämään, täytyi olla aamuun asti täysin hiljaa. Kun ihmiset ovat hiljaa, ympäröivät äänet voimistuvat. Silloin kuuli, miltä kuulostaa Suomen kesäyö: lempeä tuuli, lehtien kahina ja käen kukkuminen.

Mirjami

Fakta: Perinteisiä juhannustaikoja

1. Viljapellossa kieriskellään alasti, ja puoliso ilmaantuu elämään samana vuonna.

2. Kun vilkaisee juhannusyönä kaivoon, saattaa nähdä tulevan puolisonsa kasvot.

3. Neliapila takaa sulhasonnea.

4. Juhannusyönä tyynyn alle kerätään täydessä hiljaisuudessa seitsemän luonnonkukkaa, ja unessa näkee tulevan morsiamen tai sulhon.

5. Niin monta kertaa kuin käki juhannusyönä kukkuu, kuluu vuosia puolison löytämiseen.