Tiedätkö Vaasan seudun maagiset paikat? Näillä kallioilla on mestattu ja pidetty noitakemuja

Kansanperinteen mukaan pääsiäiseen liittyy monia uskomuksia. Pahoja henkiä karkotetaan virpomisella ja kokoilla, trulliperinne juontaa juurensa 1600-luvun noitavainoista. Otimme selvää seudun paikoista, joilla on mystinen ja maaginen historia.

Riina Peltosen katse pyyhkii sammaleen peittoa ja paljaita laikkuja kalliossa Vähänkyrön Haarajoella. Ehkä tuossa se aikanaan oli, mestauspölkky, jossa pyövelin kirves heilahti.

Peltonen tietää kertoa ainakin kahdesta mestatusta.

Runsas 250 vuotta sitten pyövelin kirveen alle joutuivat sotilaan vaimo Kaisa Juhontytär ja Vähänkyrön kappalaisen lampuoti Matti Heikinpoika. Kaisa oli ollut piikomassa Matti Heikinpojan taloudessa. Syksyllä 1761 Kaisa synnytti pappilan luhtiaitassa aviossa olleelle Matille tytön ja surmasi tämän. Matti Heikinpoika hautasi ruumiin hakaan.

Lopputulema: kuolemantuomio molemmille.

– Sen ajan oikeuskäytäntö oli julma. Traagisinta oli, että usein kuolemantuomioon johtuvat rikokset johtuivat köyhyydestä ja sen lieveilmiöistä, Peltonen sanoo.

Vain tiedonrippeitä jäljellä

Haarajoella sijaitseva Mestoosplassi on Pohjanmaan tunnetuimpia mestauspaikkoja.

Historiankirjoitukseen Meestoosplassista ja muista Pohjanmaan mestauspaikoista on jäänyt vain hajanainen kasa tiedonrippeitä, kuten oikeudenkäyntipöytäkirjoja, jos niitäkään. Jos vuosisatojen hämärä kuitenkin kääräistäisiin pois, alta paljastuisi aikalaiskokemusten värikäs kirjo.

Peltosen mukaan esimerkiksi mestatun verellä ajateltiin olevan parantavaa voimaa. Taikavoimia uskottiin olevan myös vaikkapa mestatun vaatetilkussa, hiustupsussa tai hirttoköyden pätkässä.

Mestoosplassi ja Kaisa Juhontyttären ja Matti Heikinpojan tarina ovat päätyneet vöyriläisen Riina Peltosen kirjaan Noitia, kalloja ja vedenhenkiä – Maaginen matkaopas Pohjanmaalle (Haamu Kustannus). Siinä esitellään kymmenen Pohjanmaalla sijaitsevaa jollain tavalla mystistä tai maagista paikkaa.

Noitakemut Kuivilanvuorella Isossakyrössä

Osa menneisyyden tarinoita kantavista paikoista on merkitty maastoon opastein. Sellaisia ovat Peltosen kirjaansa valitsemat Mestoosplassi, Kirkkopakka Alahärmässä, Tohnin ristiraunio Töysässä ja Pyhävuori Lapväärtissä.

Osa paikoista on merkkaamatta. Eräs sellainen on Isonkyrön Kuivilanvuori.

Kuivilanvuoren päätymistä Peltosen kirjaan saa kiittää erästä 1600-luvulla elänyttä vaasalaista noitaa.

Vuonna 1657 istuttiin käräjiä, joissa syytettynä oli Marketta Parkoinen. Hän tiesi käräjillä kertoa, että itse paholainen asuu Kuivilanvuoren kupeessa.

Parkoinen selitti tavanneensa noitamatkoillaan Kuivilanvuorella neljä muutakin naista. He olivat Smedsbystä, Singsbystä, Sundomista ja Kaukolasta. Noitakemuja Kuivilanvuorella pidettiin pääsiäisenä, juhannuksena ja pitkäperjantaina.

Riina Peltosen mukaan kalliot ja maankohoumat olivat usein kulttipaikkoja. Kristillisenä aikana ne saattoivat muuttua kyöpeleinä tai kööpeleinä tunnettujen pahojen olentojen pesäpaikoiksi.

– Ilman Parkoisen tarinaa tuskin tietäisimme, että paikalla on ollut vuosisatoja sitten erityinen maaginen merkitys, Peltonen sanoo.

– Pohjanmaalla korkeat paikat ovat harvassa, ja on helppo ymmärtää, että niillä on ollut muinoin suuri merkitys alueen asukkaille.

Marketta Parkoinen mestattiin Vaasan ja Mustasaaren yhteisellä mestauspaikalla Höstveden Värnebackenilla 1658.

Tunnetuin Riina Peltosen kirjaansa valitsema pohjalaismysteeri on populaarikulttuurissa uusia kierroksia saanut Isonkyrön vesikalmisto Levänluhta.

Vaasasta Peltonen valitsi mukaan Vanhan Vaasan rauniot.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 2.6.2022.