Noin 10 000 kilometriä. Se on määrä, jonka vaasalaiset Virva Hirvi-Nevala, Carola Storgård, Mari Kivelä ja Tarja Paloaho ajavat keskimäärin moottoripyörillä vuodessa.
Pian nelikko on lähdössä sammuttamaan vauhdin ja vapauden janoaan perinteeksi muodostuneelle helatorstain moottoripyörämatkalle.
Moottoripyöräilyyn ei ole yläikärajaa.
– Osa harrastajista on juuri moottoripyöräkortin saaneita, kun taas vanhimmat ovat yli 70-vuotiaita, kertoo moottoripyöräilyä noin 13 vuotta harrastanut Hirvi-Nevala.
Monilla harrastus saa alkunsa jo ennen moottoripyöräkortin tai oman moottoripyörän hankintaa.
– Ensin oli mopo ja sitten kevytmoottoripyörä. Sen jälkeen lainasin moottoripyörää, kunnes ostin ensimmäisen oman pyöräni vuonna 2007, kertoo Storgård.
Aloittelijat huomioidaan yhdessä ajaessa
Vaikka moottoripyöräilyn aloittaminen on arvokas investointi, on se nelikon mukaan kannattava.
– Autokoulun moottoripyörällä voi kokeilla, onko tämä minun juttuni, kertoo moottoripyöräkortin vuonna 2013 ajanut Paloaho.
Aloittelijan ei tarvitse pelätä yhdessä ajamista, ja ensikertalaiset otetaan huomioon. Ajoporukassa ryhmän vetäjällä onkin tärkeä vastuu.
– Vetäjän tehtävänä on navigoida ja määrittää ryhmän vauhti seuraamalla takana tulijoita. Se, jolla on vähiten ajokokemusta ajaa lähimpänä vetäjää, Paloaho kertoo.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Moottoripyörämatka Ahvenanmaalle
26. toukokuuta nelikko suuntaa heille perinteeksi muodostuneelle helatorstain moottoripyörämatkalle.
Aiempina vuosina he ovat tehneet helatorstain matkoja Jämsään, Kiteelle sekä Juankoskelle.
Tänä vuonna matka vie Rauman ja Naantalin kautta laivalla Ahvenanmaalle, josta nelikko palaa takaisin Turkuun ja lopulta Vaasaan.
Matkalle lähdettäessä on tärkeää, että varustus on kunnossa ja se sopii säähän.
– Sateellakin ajetaan. Joskus on ajettu jopa ukonilmalla ja raekuurossa, 18 vuotta moottoripyörällä ajanut Kivelä kertoo.
Ulkonäön sijaan tärkeintä onkin varusteiden toimivuus.
– Tämä ei ole kauneuslaji, Paloaho naurahtaa.
Suunnittelua kuskien ja pyörien mukaan
Myös matkan tauottaminen on tärkeää. Reitin ja pysähdyspaikkojen suunnittelussa on otettava huomioon ajokokemuksen lisäksi moottoripyörien erot.
– Matkalla ajetaan aina pienimmän tankin mukaan, Kivelä kertoo.
Kaikki moottoripyörät eivät myöskään sovellu yhtä hyvin esimerkiksi pienten hiekka- tai sorateiden ajamiseen.
Lisäksi moottoripyöräilyssä tärkeintä on matka eikä määränpää, naiset tuumaavat. Tämä näkyy myös reitin suunnittelussa.
– Ajetaan hienoja mutkateitä, Storgård täsmentää.
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Mainos (sisältö jatkuu alla)
Mainos päättyy
Vapautta, vauhtia ja valppautta
Nelikon mukaan parasta moottoripyöräilyssä on sen antama vapauden tunne. Ajaessa murheet ja työt unohtuvat.
– Stressi lähtee kypärän alta, ja tuuli menee ikään kuin pään läpi, Hirvi-Nevala naurahtaa.
– Ajamiseen pitää keskittyä, eivätkä työasiat ole silloin mielessä, Paloaho kertoo.
Onkin tärkeää muistaa, ettei liikenteessä ole koskaan täysin vaaratonta. Moottoripyörän vauhtia ei aina osata arvioida oikein, mikä saattaa aiheuttaa vaaratilanteita.
Storgårdin mukaan myös peurojen määrä on lisääntynyt, mikä lisää mahdollisten peurakolareiden riskiä.
– Moottoripyörällä kaatuminen tapahtuu kuitenkin tyypillisesti hitaassa vauhdissa tai paikallaan oltaessa, Paloaho naurahtaa.
Yli 200-kiloisen moottoripyörän käsittely vaatiikin harjoittelua myös hitaassa vauhdissa ja paikallaan oltaessa.
Uusia maisemia, ystäviä ja rentoa fiilistä
Moottoripyöräilyssä nälkä kasvaa naisten mukaan syödessä. Mitä tutummaksi lähialue tulee, sitä enemmän tekee mieli lähteä muualle.
– Moottoripyörämatkoja on tehty muun muassa Baltiaan, Alpeille sekä Venäjälle, Storgård kertoo.
Moottoripyöräharrastuksen kautta saa myös uusia ystäviä. Yhteinen kiinnostuksen kohde lähentää ihmisiä ja juteltavaa riittää.
– Juttelemme kaikesta maan ja taivaan väliltä, emme vain moottoripyöräilystä, Kivelä kertoo.
Nelikon mukaan moottoripyöräpiireissä nautitaan rennosta fiiliksestä eikä nipotella.
Vaikka moottoripyöräharrastus on yhteisöllistä, voi samalla nauttia omasta ajasta.
– Vaikka ajaisimmekin porukalla, on itse ajaminen kuitenkin tavallaan omaa aikaa. Saatan joskus esimerkiksi laulaa itsekseni, Hirvi-Nevala kertoo.
