Uusia raameja luomassa – Ari-Pekka Pajuluoma vakuuttui seuran uudesta suunnasta ja palasi Vaasan Sportiin

Kun Ari-Pekka Pajuluoma edellisen kerran oli Vaasan Sportin palkkalistoilla, yhteistyö ei päättynyt ruusuisesti. Kun hän marraskuun 22. päivänä vuonna 2019 oli liigajoukkueen päävalmentaja Porin Ässiä vastaan, oli jo tiedossa, että jatkossa kotkapaitoja tulisi luotsaamaan Risto Dufva.

Sen jälkeen hän työskenteli pätkäpestillä eri joukkueissa.

Uusi työ löytyi kolmen ja puolen vuoden jälkeen jälleen Kuparisaaresta junioriurheilujohtajan tittelillä. Kotkalogon paluu toppatakin rintamukseen ei menneistä huolimatta tunnu miehestä ollenkaan hassummalta.

– Varmaan ajat olivat vaikeatkin ja pakkasin Sportin kamat kaapissa aika perälle, mutta ei niitä sitten kuitenkaan ole ollut paha ottaa sieltä esiin. Ja koti on tietysti ollut aina täällä, eikä Sport-sydän ole mihinkään kadonnut, vaikka se silloin vähän itku silmässä päättyikin, hän sanoo.

Ihmiset ovat Sportissa tällä välin jossain määrin vaihtuneet ja Pajuluoma vakuuttui suunnasta, johon seura on pyrkimässä.

– Ensimmäisen puhelinsoiton jälkeen olin, että ei todellakaan ole aika. Mutta sitten, kun sitä vähän aikaa pohdin, rupesin selvittelemään asioita ja juttelin ihmisten kanssa, tuli sellainen fiilis, että piru vie, täällä on nyt hyvä juttu menossa.

Ei saa olla kiire muualle

Menossa olevan jutun slogan ”Omat pojat liigaan” kertoo, mistä kysymys on. Liigajoukkueen omavaraisuus ei kuitenkaan kohoa hetkessä ja Pajuluomakin painottaa pitkäjänteisyyttä.

Pajuluoman vastuulla uusitussa organisaatiossa ovat 18-vuotiaiden kilpajoukkueet. Hän näkee, että alussa tärkein asia on selkeyttää toiminnan punaista lankaa.

– Isoin asia on, että jokainen ikäluokka tietää, mitä ja miksi tekevät, jotta on polku eteenpäin. Ei niin, että jokaisella hiekkalaatikolla tehdään omia juttuja, osa paremmin ja osa huonommin, hän sanoo.

Seura luo yhteiset tavat ja arvot, joita kaikki noudattavat.

– Niiden sisällä on mahdollista toteuttaa omaa valmentajuutta.

– Raaka sanoa, mutta eihän se Sportissa voi mennä niin, että valmentajia tulee tänne vuosi toisensa perään ja he kertovat, miten täällä tehdään. Jatkossa varmasti, kun Risto Dufvasta joskus aika tässä seurassa jättää, me valitsemme meidän raameihin sopivan valmentajan, ja koko putki toimii samalla tavalla.

Uudistumista haetaan

Sportin toimissa on jo näkynyt konkreettisia ja positiivisia merkkejä siitä, että uudistumista haetaan toden teolla.

Se on kuitenkin selvää, että tavoitteiden toteutuminen ottaa aikaa. Mutta jossain vaiheessa tuloksia olisi syytä tulla, jotta Sport saisi liigajoukkueeseen pelaajia myös omista junioreista, eikä ryhmä koostuisi pelkistä ostomiehistä.

– On kestämätön tilanne, että ostamme tänne edustusjoukkueen. Me kaikki, fanit ja toimijat, varmasti ymmärrämme sen, että meidän täytyy saada alueeltamme pelaajia, jotka ottavat liigapaikan A-junioreittemme tai ehkä pienen mestisetapin kautta. Kuitenkin niin, että heidät koettaisiin meidän omiksi pelaajiksemme, Pajuluoma toteaa.

– Silloin meille jää resursseistamme kärjelle ehkä vähän enemmän, jolloin meillä on takuuvarmoja 40–50 pinnan miehiä.

Yhteisöllä tärkeä rooli

Omavaraisuus olisi Sportille olennaista myös siksi, jotta paikallinen yleisö ottaisi liigajoukkueen tiukemmin omakseen. Esimerkiksi Pajuluoman omina pelaaja-aikoina, vaikka sarjatasona olikin mestis, kotkapaitojen merkitys yhteisölle tuntui isommalta. Silloinhan johtotähtinä loistivat vaasalaiset pelaajat, jotka palvelivat seuraa pitkään.

– Olen sanonut monta kertaa, että kun liigapaikka tuli, romuttui niin paljon, ettemme edes tajunneet sitä. Meillä oli pukukopissa aika vahva kulttuuri sille, miten vaikkapa uusi pelaaja tulee sinne ja mitkä vaatimukset hänelle on.

Pajuluoma ottaa esimerkiksi kestomenestyjä Tampereen Tapparan, jonka toiminnassa on pitkäjänteistä linjakkuutta.

– Voin kuvitella, että ei heidän pukukoppiinsa kukaan peluri mene ja kerro, että minä olen tehnyt tämän aina näin. Uskon, että hänelle aika nopeasti kerrotaan, kuinka täällä toimitaan.

– Jotain siellä tehdään tosi hyvin, eikä kyse ole vain yksittäisistä ihmisistä, vaan koko yhteisö on siinä mukana.

Tätä kautta näemme, että oman pelaajatuotannon kehittäminen on samalla myös oman seurakulttuurin vahvistamista.

– Silloin, kun pelaajia tulee omasta putkesta, asiat eivät tule uusina, kun he menevät liigan koppiin. Ne arvothan ovat jo siellä A-junioreissa. Ympärillä on vähän parempia pelaajia, mutta toimintatavat ja arvot samoja.