Vaasalainen Kaija Holmqvist lähtee Intiaan aina uudestaan – Mikä on hurmannut matkaajan jo 16 kertaa?

Goan rannoilla Intiassa turistien keskellä vaeltavat lehmät ovat mitä lempeimpiä eläimiä. Ne voivat asettua rantahietikolle aivan ihmisen viereen makaamaan tai työntää päänsä rantakassiin ja murkinoida siellä olevalla banaanikätköllä.

Vaasalainen Intian-matkaaja Kaija Holmqvist vieraili Goalla viimeksi vuodenvaihteen tietämillä.

– Silloin lehmiä ei juurikaan liikkunut uimarannoilla. Ehkä niistä on valitettu, sillä kaikki turistit eivät pidä niistä.

Lehmä on Intiassa pyhä eläin. Siellä ajatellaan muutenkin, että kaikki elolliset ovat arvokkaita ja niiden pitää saada olla ja elää rauhassa.

Tämä sopii mainiosti eläinrakkaalle Holmqvistille. Hänen mukaansa intialaiset, vapaana kulkevat lehmät ovat erittäin ystävällisiä ja uteliaita.

– Ne haistelevat ihmistä ja tuntevat sen jälkeen hänet.

Intiassa näkeekin kaduilla todella paljon lehmiä, kissapesueita ja kulkukoiria.

– Hoidan siellä kissoja ja kulkukoiria. Ostan niille ruokaa ja syötän niitä. Goalla saan osoittaa rakkautta eläimille.

Uusi matka varataan heti

Tähän mennessä Holmqvist on käynyt miehensä kanssa Intian Goalla 16 kertaa. Joka kerta kyseessä on ollut monen viikon matka, pisimmillään kolmen kuukauden, ja järjestyksessä 17. matka on jo varattu.

– Heti, kun pääsemme Suomeen, varaamme uuden matkan. Tapaamme olla Intiassa kerrallaan pari kuukautta. Aika menee hurahtaen.

Heillä on vakiohotelli, jonka henkilökunta on tullut jo niin tutuksi, että osa työntekijöistä itkee, kun Holmqvistit lähtevät takaisin Suomeen.

– Korona-aikana emme käyneet siellä pariin vuoteen. Kun palasimme, silloinkin hotellin henkilökunta itki, joskin ilosta.

Holmqvistin mukaan sikäläiset työntekijät ovat todella ystävällisiä ja sydämellisiä.

–  Hotelleihin ja Goan rannikolle tulee turistisesongiksi paljon nuoria miehiä töihin Intian pohjoisosista, köyhältä maaseudulta. Naisia siellä ei paljon näe työskentelemässä.

Lapsia ei arvosteta

Vaikka Goa on vaurasta Länsi-Intiaa, on se suomalaisen silmissä edelleen köyhää aluetta.

– Kaikilla sesonkityöntekijöillä ei ole paikkaa, missä yöpyä, joten he nukkuvat rannoilla lepolasseissa. Ja kun käy syömässä ulkona ravintolassa, tulee paikalle monesti kerjäläisnainen lastensa kanssa. Kaikille ihmisille ei riitä ruokaa, ja monet lapset ja vanhukset kulkevat rääsyissä.

Holmqvist on eläkkeellä oleva opettaja. Hän toivoo, että intialainen ajattelu muuttuisi suhtautumisessa lapsiin.

– Heitä ei arvosteta siellä.

Hän tapaa kerätä Suomessa ennen matkaa paljon kyniä, joita hän vie Intiaan. Niitä hän jakaa siellä lapsille ja koululuokille.

– Joskus, kun annan kynän lapselle, hän saattaa juosta sen kanssa nopeasti pois, ettei aikuinen vain vie sitä. Kerran jaoin koko koululuokalle omat kynät, mutta seuraavana päivänä paljastui, ettei lapsilla enää ollut niitä. Opettaja oli ottanut kynät itselleen.

Varsinaiset koulurakennukset on tarkoitettu vain rikkaiden jälkeläisille.

– Köyhät lapset käyvät koulua ulkona rappusilla istuen.

Tavallisen kansan keskellä köyhyys ja epähygieenisyys ovat ongelmia.

– Kerran näin kadulla erään lapsen, jolla oli täysin harmaat hiukset. Kun hän tuli lähemmäksi, tajusin, että hänen päänsä kuhisi täitä ja väri muodostui niistä.

Holmqvistin mukaan 14 kastin kastijärjestelmä vaikuttaa edelleen Intiassa, vaikka se on virallisesti kielletty.

Turistialueen ulkopuolella rakennukset ovat usein huonokuntoisia, ja joka talossa on kissa tai koira.

– Voi vain ihmetellä, minkälaista muualla, Intian köyhissä osissa on.

Vuosi vuodelta siistimpi

Holmqvistit ovat matkustelleet elämässään todella paljon.

– Olemme kiertäneet maat ja meret. Olemme käyneet Kiinassa, Thaimaassa, Malesiassa, Vietnamissa, Amerikassa ja Välimeren maissa. Intia on vienyt kuitenkin sydämen toisella tavalla kuin mikään muu paikka. Siellä on aina lämmin, ja ihmiset ovat ystävällisiä.

Goa on Arabianmeren rannalla, eikä siellä ole Holmqvistin mielestä kuitenkaan liian kuuma. Lämpötila liikkuu noin 30 asteessa koko ajan.

– Ja Arabianmeressä voi uida, sillä se on puhdas, eikä siellä lillu muovia. Myös rannat ovat siistejä, koska niillä ja hotelleissa on paljon siistijöitä töissä. Ja ainakin turistialueilla on vesivessoja.

Holmqvist toteaa, että hygienia ja siisteys ovat parantuneet Goalla merkittävästi viime vuosina.

– Se muuttuu vuosi vuodelta siistimmäksi.

Hotellissa kuin kuninkaalliset

Goalla käy paljon suomalaisia, joista enemmistö on eläkeläisiä.

– Siellä on paljon tekemistä ja ohjelmaa. Esimerkiksi meidän hotellissamme on iltaisin lauluiltoja, joihin osallistuu asiakkaita eri puolilta maailmaa. Toisinaan mukana on hanuristi, joka soittaa Satumaa-tangoa ja muita tuttuja kappaleita.

Holmqvistin mielestä he asuvat hotellissa kuin kuninkaalliset.

– Siellä meitä passataan ja hyysätään. Aina kun saavumme sinne, on hotellihuoneen pyyhkeet muotoiltu sängyn päälle erilaisiksi hahmoiksi, kuten koiriksi tai kukiksi. Työntekijät kävivät kurssin, jossa sellaista opetettiin.

Intialainen ruoka on Goalla vähemmän maustettua ja miedompaa kuin Suomessa tarjoiltu intialainen ruoka. Holmqvist on kasvissyöjä, ja hänelle löytyy siellä paljon vaihtoehtoja.

– Siellä on ylipäänsä kaikkea, mitä tarvitsemme. Lisäksi siellä on paljon halvempaa kuin Suomessa.