Vaasalainen Ove Damén palkittiin urotyöstä hengenpelastusmitalilla

Tasavallan presidentti myönsi tänä vuonna 17 hengenpelastusmitalia. Yksi heistä on vaasalainen Ove Damén, joka pelasti kaksi ihmistä Västervikin jäistä viime vuonna.

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto luovutti hengenpelastusmitalin Daménille Vaasassa syyskuussa järjestetyssä tilaisuudessa.

– Suuri kunniahan se on, kun presidentti myöntää tällaisen mitalin, Damén sanoo.

Vuodesta 1920 lähtien myönnettyjen mitalien kriteerit ovat korkealla. Hengenpelastusmitalin voi saada, jos tilanteessa on poikkeuksellisuutta ja pelastajalta erityisen rohkeaa ja neuvokasta toimintaa, joissa pelastaja itsekin on hengenvaarassa pelastaessaan toisen henkeä.

Huutoon vastattiin heti

Keväällä 2022 Ove Damén oli mökillään Vaasan saaristossa ja teki laiturin huoltotöitä. Yhtäkkiä mereltä kuului jotain.

– Mitään ei näkynyt. Sitten kuulin avunhuudot ruotsiksi ja suomeksi.

Damén hyppäsi mönkijän selkään ja lähti etsimään ensin rantaa pitkin. Mökkiläiset tietävät jäiden heikot kohdat.

– Sammutin moottorin ja kuuntelin uudestaan. Lopulta näin jäällä kaksi päätä.

Oli mietittävä, miten auttamaan pääsee vaarantamatta itseään liikaa. Damén meni vauhdilla lähemmäksi. Loppumatka meni ryömien.

– Ensimmäisestä huudosta oli kulunut ehkä viisi minuuttia. Olin lähtenyt vähän hosuen liikkeelle. Lapio oli matkassa, ja sillä ajattelin voivani vetää menemätä liian lähelle.

Vaativa nosto

Damén ojensi lapiota naiselle, mutta tämä ei jaksanut pitää kiinni, koska voimat olivat loppu.

– Piti mennä lähemmäksi. Jää vajosi allani ja kastuin itsekin.

Jään liukkaus teki nostosta vaativan. Damén sanoo liikkuneensa jokaisella vedolla enemmän reikää kohti.

– Vähitellen se onnistui. Hän neuvoi, ja minä nostin. Ottamalla housuista kiinni ja kurottamalla. Suoraan sanoen niskaperseotteella.

Mies nousi moottorikelkalla uponneesta kaksikosta helpommin.

– Sain pitoa saatuani otteen hänen jääpiikeistään.

Kun kaksikko oli saatu jäälle, apua tarvittiin lisää. Daménin puhelin oli jäänyt kiireessä mökille.

– Ajoin nopeasti mökille ja soitin hätäkeskukseen. Palasin jäälle köysi mukanani ja vedin heidät kauemmaksi reiästä.

Merivartiosto pyysi Daménia odottamaan jäällä. Odottavan aika oli pitkä.

– Molemmat olivat pahasti kylmissään. Pystyivät kuitenkin juttelemaan. Merivartioston saapuessa ensimmäisestä huudosta oli kulunut ainakin puoli tuntia.

Paikka on vaarallinen

Onnettomuuspaikka on Storstensörenin pohjoispuolella ja Garrörenin länsipuolella. Mökillään Storskärissä kulkeva Damén tietää alueen jäät heikoiksi.

– Virtaus tulee Raippaluodon sillalta asti ja jatkuu Kala-Jannen suuntaan. Jäät tulevat paikkaan viimeisenä ja lähtevät nopeasti.

Damén alleviivasi tapahtuneen jälkeen kelkkareitin muuttamista, jotta vaaratilanteilta jatkossa voitaisiin välttyä, mutta ainakin vielä reitti löytyy kelkkareitit.fi-sivustolta.

Jäiden heikkous koskettaa Daménia henkilökohtaisesti. Hänen isoisänsä hukkui vuonna 1980 jäihin vain 300 metrin päässä onnettomuuspaikasta.

– Isoisä oli vaimonsa siskon miehen kanssa potkukelkoilla verkkoja laittamassa. Molemmat hukkuivat. Kukaan ei tuolloin kuullut.

Nyt Damén sattui olemaan laiturilla tuona kevättalven päivänä, kun hän päätyi pelastamaan veden varassa olevat.

Damén kertoo käyneensä kahden pelastettavan kanssa kahvilla ja olleen muutoinkin yhteyksissä tapauksen jälkeen.

Urhoollisen teon tulokset, mitali ja diplomi, saivat paikan perheen olohuoneen pöydältä.