Vaasalais-kokkolalainen metalliyhtye julkaisi esikoisalbuminsa – Tältä kuulostaa muumimetalli

Kaikki sai alkunsa reilu kymmenen vuotta sitten, kun Vaasan seudulta kotoisin olevat nuoret saivat idean soittaa yhdessä.

Basisti Atte Kuvaja oli keskustellut nykyisin Kokkolassa asuvan rumpalin Antti Nurmikosken kanssa ja hankkinut kaveruksille treenikämpän.

Seuraavaksi bändiin tarvittiin laulaja. Nurmikoski tarjosi pestiä Juho Ahlgrenille ja Joni Salomaalle.

– Kokeilun jälkeen puhuttiin, että jos Joni ottaisi seuraavalla kerralla kitaran mukaan. Minusta tuli laulaja ja Jonista kitaristi, Ahlgren muistelee.

Bändin alkuperäinen kokoonpano julkaisi ensimmäisen demonsa vuonna 2011.

Kantaaottava nimi

Pian sen jälkeen kitaraa soittanut Joni Kinnari liittyi kuvioihin ja Salomaa lopetti.

– Koulussa ehdotin, että voin tulla soittamaan. Nyt ollaan tässä, 11 vuotta myöhemmin, Kinnari naurahtaa.

Uudeksi kakkoskitaristiksi maaniteltiin Samuli Kaakinen. Bändin nimi Extinction in progress pysyi kuitenkin samana.

– Alkuaikoina pojat halusivat ehkä tehdä maailmantilanteeseen kantaaottavampaa musiikkia kuin loppujen lopuksi päädyttiin tekemään. Nimi kuitenkin jäi, Kinnari kertoo.

Musiikki koettelee äärimetallien rajoja

Bändin nykyistä musiikkia Kinnari ja Ahlgren kuvailevat tekniseksi metalliksi, joka koettelee eri äärimetallien rajoja.

– Osa kappaleista saattaa olla enemmän metalcorea, osa täyttä doom metallia. Sitten on thrash metallin elementtejä ja black metallia, Kinnari kuvailee.

–Perusta on kuitenkin modernissa death metallissa. Vaikutteita tulee myös metallin ulkopuolelta, Ahlgren kertoo.

Bändi ei lokeroikaan itseään tiukasti, vaan se tekee Ahlgrenin mukaan musiikkia, joka kuulostaa hyvältä.

Kinnarin mukaan musiikkia voisi kuvailla yhdellä adjektiivilla aggressiiviseksi.

Koko bändi mukana sävellyksessä

Bändin esikoisalbumi Shades of Pale julkaistiin 21.4. tänä vuonna. Levyn äänityksessä mukana olivat Joona Hokkanen ja Teemu Koski. Levyllä laulaa myös Noora Lindkvist.

Biisien sävellykset ovat pitkälti kitaristien käsialaa.

Lopulliseen muottiin kappaleet muovautuvat Kinnarin mukaan treenikämpällä tai äänitysprosessissa.

– Kyllähän tässä jokainen sovittaa omia juttujaan niihin biiseihin. Sävellykset ovat usein suuntaa antavia, Ahlgren taustoittaa.

Fiktio inspiroi

Kappaleiden lyriikat ovat Ahlgrenin, Salomaan ja Nurmikosken käsialaa. Sanoitukset inspiroituvat fiktiosta, kuten elokuvista, videopeleistä, sarjakuvista ja kirjoista.

– Olemme kaikki enemmän tai vähemmän tällaisia nörttipoikia, Ahlgren naurahtaa.

Esikoisalbumissa näkyvimmin esillä ovat Tove Janssonin muumit.

– Niihin liittyvät albumin kaksi aloitusraitaa, levyn kansi ja nimi.

Ahlgrenin mukaan yhteiskunnalliset aiheet ovat metallimusiikissa yleisiä.

– Tekstejä on niin paljon ja niin hyviä, ettei itsellä tunnu olevan aiheesta uutta sanottavaa. Lapsuudesta on jäänyt mieleen hyviä tarinoita, ja niitä kertoo mielummin.

Rauhassa kypsynyt

Esikoisalbumi julkaistiin yli 10 vuotta bändin perustamisen jälkeen. Kinnarin mukaan oli alun perin ajatus julkaista vain EP:itä, eli lyhyempiä, neljän tai viiden biisin levyjä. Ajatus albumista kypsyi myöhemmin.

– Biisimateriaalin kasaaminen ja äänittäminen vievät aikaa. Lisäksi tuli korona, joka viesti, että ei tarvitse kiirehtiä, sillä keikoille ei hetkeen päästä, kertovat Kinnari ja Ahlgren.

Levyn työstäminen rauhassa on heistä kannattanut.

– Voin olla tyytyväinen siihen, mitä olemme saaneet aikaan. Lätty on meidän kuuloinen ja pirun hyvä, Kinnari summaa.