Vaasalainen voimamies Tomi Viianen pitelee hallussaan penkkipunnerruksen Suomen mestaruutta. Kultainen mitali irtosi 172,5 kilon punnerruksella. Seuraavaksi Viiasella on tähtäimessä mitalisijoitus MM-tasolla.
– Toukokuun MM-kilpailuissa Japanissa tavoitteenani olisi nostaa penkistä 180 kiloa. Näissä painoluokissa kuitenkin jo 2,5 kilon lisääminen tulokseen on kovan työn takana.
Tavoitepainon verran mies on jo nostanut penkistä kotisalillaan. Kisatilanteessa paineet ovat kuitenkin kovat, kun ulkopuolinen sanelee, koska painot pitää nostaa. Silloin on mahdotonta aina yltää omaan henkilökohtaiseen ennätykseensä.
– Jos tuolta kisoista jonkun mitalin saan, on se aivan mahtava juttu. Sen verran kovia nostajia siellä tulee olemaan.
Edellytykset Viiasella mitalisijoille olisi, sillä mitalirivistössä komeilee jo neljä Suomen mestaruutta, EM kultaa ja hopeaa sekä MM-pronssia. Kaikki mitalit on haalittu neljän vuoden sisään.
– Tässä on ollut kova putki päällä, mies toteaa.
Sportista Vaasan Atleettiklubiin
Viianen kertoo liikkuneensa koko ikänsä. Nuorempana harrastuksiin kuului yleisurheilu, jalkapallo ja jääkiekko. Niistä kiekko vei mukanaan todenteolla.
Viianen pelasi maalivahtina ensin Sportin a-junnuissa ja jatkoi sieltä uraansa Kaarlepyyhyn ja Pietarsaareen. 25-vuotiaana ura kuitenkin päättyi ja mies alkoi harrastaa salilla käymistä. Silloin palo penkkipunnerrukseenkin syttyi.
– Olen lahjakas tähän lajiin, ja tunnen miten voima tarttuu minuun. Jääkiekossa näin ei ollut. Edistystä ei tullut, vaikka kuinka yritin.
Menestys penkkipunnerrukseen ei ole tullut pelkällä lahjakkuudella. Viianen käy säntillisesti harjoituksissa viidesti viikossa. Vaikka hän kuuluu Vaasan atleettiklubiin, valmennuksensa hän hoitaa itse.
Omaan treeniohjelmaan kuuluu penkkipunnerruksen lisäksi kehon monipuolinen harjoittelu.
– Myös jalat ovat tärkeässä roolissa, sillä niistä saa punnertamiseen voimaa. Ei siis voi harjoitella pelkästään rintaa ja käsiä.
Urheilijan lepopäivänä nautitaan
Mies kertoo olevansa ikiliikkuja, ja nauttii siitä, että harjoituksia on jatkuvasti. Vaikka Viianen uumoilee tulevien kisojen jäävän uransa viimeisiksi, ei hän kuitenkaan tule lopettamaan harjoittelua.
– Ei sitä jaksa loputtomasti kilpailla. Nyt olen kilpaillut jo jonkin verran ja voittanutkin. Kilpailuista tulee aina kisastressi ja tekemisestä pakkoa. Välillä olisi mukava vaan käydä treenaamassa. Se ei tule koskaan loppumaan.
Vaikka Viianen harjoittelee säännöllisesti sekä elää ja syö kuten kilpaurheilijan kuuluu, osaa hän myös nauttia elämästä.
– 11- vuotiaan tyttäreni kanssa leivomme tai teemme karamelleja melkein viikoittain. Viikonloppuna on minun herkuttelupäiväni. Viikolla pysytään tarkkana terveellisen ruokavalion kanssa.
Paula Kaskimaa
