Venäläisten hävitystä, työväen sivistystä ja tansseja ravintola Kulmassa – Vaasan kaupunginteatterin komea jugend-talo on nähnyt monenlaista toimintaa

Suomen ensimmäiset työväenyhdistykset perustettiin Helsinkiin ja Vaasaan vuonna 1883.

Noin 7 400 asukkaan Vaasa oli tuolloin vahvasti ruotsinkielinen kaupunki, suomenkielisiä asukkaita oli vain noin 10 prosenttia.

Työväenyhdistyksen alkuaikojen johtohahmoja olivat oluttehtailija Wilho Pasi ja poliisilaitoksen kirjuri Karl Alfred Lundqvist (myöh. Lehtikanto, vaasalaisten rakennusten historiaan perehtyneen toimittajan Mirjam Lehtikannon isä).

Alkuvuosina työväenyhdistyksen toiminta ei ollut kovin puoluepoliittista, vaan yhdistys keskittyi raittiustyöhön ja suomalaisuusaatteen edistämiseen.

Ensimmäisten vuosien toiminta oli aika hapuilevaa, raittiusaatekin unohtui erilaisten juhlien järjestelyissä.

Suomalaisuusaate sai väistyä kun yhdistys vuonna 1886 muuttui kaksikieliseksi. Osa ruotsinkielisistä perusti samana vuonna Arbetets Vänner -yhdistyksen.

Toukokuussa 1902 Vaasan työväenyhdistyksestä tuli poliittisen työväenaatteen ajaja sen liityttyä Suomen Työväenpuolueeseen.

Unelma omasta talosta

Vaasan työväenyhdistys oli toiminut alkuajat eri vuokrahuoneistoissa, mutta jo vuonna 1888 virisi ajatus oman talon hankkimisesta.

Piirustukset tilattiin arkkitehti Fredrik Thesleffiltä, mutta kaupunginvaltuusto ei suostunut luovuttamaan yhdistykselle sen anomia tontteja eikä myöntynyt avustusanomukseen.

Toiminta jatkui kuitenkin vilkkaana. Vuonna 1890 aloitettiin opintotoiminta parantamaan jäsenten luku-, kirjoitus- ja laskutaitoa.

Opetusta annettiin sekä suomeksi että ruotsiksi. Pitkän työpäivän jälkeen jaksettiin vielä istua oppitunneilla, jotka saattoivat päättyä vasta klo 23. Tätä voidaan pitää työväenopiston esiasteena.

Vuonna 1893 kursseilla oli 150 oppilasta, enemmän kuin kaupungin suomenkielisessä kansakoulussa.

Varsinainen työväenopisto aloitti toimintansa uuden työväentalon tiloissa vuona 1907. Se oli toinen laatuaan Suomessa.

Myös työväenyhdistyksen kirjasto oli ahkerassa käytössä. Työväen oloista huolehdittiin muutenkin monipuolisesti. Muun muassa Vaskiluodon radanrakentajien oloja haluttiin parantaa hankkimalla heidän majoitustiloihinsa kirjoja ja lehtiä sekä pitämällä esitelmiä työntekijöitä koskettavista aiheista, esimerkiksi bakteeritaudeista.

Talohanke aktivoitui kunnolla uudelleen vuonna 1905. Yhdistys oli iskenyt silmänsä torikauppias Aulénin taloon ja tonttiin Pitkäkatu 53:ssa. Aulénin vaimon vastustus lykkäsi hanketta, mutta lopulta kaupat kuitenkin saatiin tehtyä. Talo ostettiin 5.7.1905 työväenyhdistykselle 30 000 mk:lla. Ajatuksena oli uuden talon rakennuttaminen tontille.

Komea jugendrakennus

Uuden talon suunnittelijaksi palkattiin vielä samana vuonna arkkitehti A.W. Stenfors. Rakennustyöt aloitettiin talvella 1906, ja lokakuun puolivälissä voitiin viettää talon vihkiäisiä.

Eikä minkä tahansa talon, vaan yhden kaupungin upeimmista jugendrakennuksista!

Talo on kolmikerroksinen, tiilistä muurattu ja rapattu. Kulmatorni korostaa talon sijaintia katujen risteyksessä.

Monet yhdistyksen jäsenet kritisoivat noin 100 000 markkaa maksanutta rakennusta liian suureksi, mutta kävikin niin, että aktiivisesti toimineelle yhdistykselle talo osoittautui pian liian pieneksi.

Syntyi tarve lisätilasta. Vuonna 1913 valmistui Stenforsin piirtämä lisäsiipi Pitkänkadun suuntaan.

Lisäosassa toimi yhdistyksen ylläpitämä elokuvateatteri 1940-luvun lopulle saakka.

Piharakennuksessa aloitti Vapaa sana -lehden kirjapaino, jonka tiloja laajennettiin tiilisellä painosalilla vuonna 1914. Kuitenkin jo 1917 Oy Kirjapaino Ab osti talon ja tontin toiselta puolelta Pitkääkatua, Ajurinkadun kulmasta sekä vielä sen naapuritontinkin.

Näin työväentalon piharakennus vapautui urheiluseura Kiiston harjoitussaliksi.

Työväenteatterista Vaasan Näyttämöharrastajiin

Heti työväenyhdistyksen perustamisen jälkeen alkoi toimia näytelmäseura, mutta uuden talon myötä senkin toiminta muuttui oleellisesti.

Muodostettiin Vaasan Työväenteatteri, joka sai käyttöönsä uuden talon juhlasalin näyttämöineen. Hyvin alkanut teatteritoiminta – kuten kaikki muukin yhdistyksen toiminta uudessa talossa – keskeytyi vuonna 1918 alkaneen kansalaissodan vuoksi.

Jo vuonna 1916 Vaasan kaupungin majoituslautakunta otti talon pakolla venäläisten sotilaiden majoituskäyttöön.

Työväenyhdistys olisi ollut jopa halukas myymään koko talon kaupungille, mutta siihen kaupunki ei suostunut.

Venäläisten lähdettyä paljastui hävitys talossa. Irtaimistoa oli tuhottu tai kuljetettu hevoskuormittain muun muassa kasarmialueelle. Tarvittiin virka-apua maaherralta, ennen kuin omaisuutta saatiin takaisin.

Seuraava vuosikymmen oli vaasalaiselle työväenliikkeelle poliittisesti vaikeaa ja sekavaa aikaa. Työväenteatteri yritti sinnitellä kaiken keskellä, vaikka katsojatkin olivat vieraantuneet työväentalosta.

Teatteritoiminta kuitenkin jatkui, työväenteatterin viimeinen näytös oli toukokuussa 1929.

Seuraavan vuoden keväällä lähes samat näyttelijät jatkoivat esityksiä Vaasan Näyttämöharrastajat -yhdistyksessä, joka rekisteröitiin vuonna 1931. Esityksetkin jatkuivat työväentalosta vuokratuissa tiloissa.

Olot olivat kuitenkin poliittisesti ja taloudellisesti vaikeita. Lapuanliikkeen sinimustien riehuminen aiheutti tuhoa myös Vaasassa. Ensin iskettiin Työn Äänen kirjapainoon 28.3.1930 tuhoten painon koneita ja toisen kerran vastaperustetun Pohjanmaan Kansan painoon 9.5.1931.

Etsivä keskuspoliisi sanoi löytäneensä työväentalolta asekätkön. Sillä verukkeella keskuspoliisi sulki talon ja aloitti sen tutkimisen ja asiakirjojen takavarikoimisen.

Jotain toimintaa pystyttiin järjestämään Oy Kirjapaino Ab:n tilojen yläkerrassa. Vasta vuoden 1932 lopulla talo saatiin avattua. Vaasan työväentalo oli nyt Vaasan sosialidemokraattisen yhdistyksen hallussa Vaasan Työväentalo Oy:n kautta.

Vaasan Näyttämöharrastajien toiminta hiipui sodan alkamiseen.

Työväentalo myytiin teatterille

Uudet tuulet puhalsivat sotien jälkeisessä Vaasassa, mutta työväenyhdistystä huoletti ikääntyvä työväentalo.

Sosiaalitilat, keittiö ja monet muut asiat kaipasivat kipeästi uudistusta. Vuonna 1950 aloitettiin laajat uudistus- ja korjaustyöt. Urakoitsijan konkurssi aiheutti huomattavan kustannusten nousun.

Remontti valmistui vuoden 1953 lopulla. Työväentalon velat olivat nousseet kohtuuttomiksi, ja niinpä huhtikuussa 1958 oltiin vaikean päätöksen edessä.

Talon hoitokunnassa mukana ollut vaasalainen Akseli Roden kävi vilkasta kirjeenvaihtoa talon asioista Väinö Tannerin ja muiden puolueen johtohenkilöiden kanssa. Roden neuvotteli myös Suomen Työväen Säästöpankin johtajan Mauno Koiviston kanssa. Toimet eivät kuitenkaan johtaneet tulokseen.

Työväentalo irtaimistoineen myytiin suomalaiselle teatterille 60 miljoonalla markalla. Pientä lohtua toi Palosaarelle vuosikymmenen alussa talkoovoimin noussut työväentalo.

Vaasan Suomalaisesta Teatterista Vaasan kaupunginteatteriksi

Vaasan Näyttämöharrastajien lopetettua teatteritoiminta työväentalossa 1941 Vaasaan perustettiin ensimmäinen suomenkielinen ammattiteatteri, Vaasan Näyttämö, maaliskuussa 1942.

Tämä lasketaan nykyisen Vaasan kaupunginteatterin alkujuureksi. Teatteri on tänä näytäntövuonna juhlinut 80-vuotistaivaltaan.

Vuonna 1952 Vaasan Näyttämön nimi vaihtui Vaasan Suomalaiseksi Teatteriksi.

Vuosina 1946–58 teatteri toimi palokunnantalossa Kirkkopuistikon varrella (sittemmin nuorisotalossa, nykyisessä Fanny-talossa). Lue lisää tästä ajasta Talot kertovat -juttusarjan edellisestä osasta täältä.

Toukokuun 12. 1958 päivätyllä kauppakirjalla Vaasan työväentalo tontteineen siirtyi Vaasan Näyttämö r.y.:n hallintaan.

Yhdistys perusti säätiön, jolle omaisuus luovutettiin, ja kesällä aloitettiin tilojen kunnostaminen teatteria varten. 5.9. 1958 vietettiin vihkiäisiä, ja näin Vaasan Suomalainen Teatteri aloitti uuden aikakauden tässä omassa upeassa talossaan.

Vuonna 1972 nimi vaihtui taas, ja teatterin hallintoa uudistettiin. Nimeksi tuli Vaasan kaupunginteatteri.

1970-luvun lopulla teatterirakennuksessa vuosikymmeniä toiminut, sekä yleisön että taiteilijoiden suosima ravintola Kulma lopetti toimintansa.

Kulma oli sijainnut kirjaimellisesti jugend-talon kulmassa, ikkunat sekä Pitkänkadun että Rauhankadun puolelle.

Entisen ravintolan tiloihin rakennettiin vuonna teatterille pikkunäyttämö Kulma, jossa ensimmäinen ensi-ilta nähtiin syksyllä 1980.

Laajennus ja remontti valmistuivat 1992

Vaasan kaupunki osti teatteritalon vuonna 1980, ja heti käynnistettiin suunnitelmat rakennuksen kunnostamiseksi ja laajentamiseksi nykyaikaiseksi teatteritaloksi.

Suunnittelijaksi valittiin Arkkitehtitoimisto Annikki Nurminen. Hanke venyi vaasalaiseen tyyliin, ja välillä teatteria oltiin jo sijoittamassa pysyvästi Ritzin tiloihin.

Lopulta päästiin rakentamaan vuonna 1990, ja uuden täysin uusitun teatteritalon vihkiäisiä vietettiin 22.10.1992.

Talon vihki Islannin presidentti Vigdis Finnbogadóttir, joka oli tehnyt pitkä työuran teatterinjohtajana ennen presidenttikauttaan.

Uudisrakennuksen yläaulaa komistaa Kuutti Lavosen näyttävä L´amour-maalaus, joka voitti seinämaalauskilpailun vuonna 1991. Rakennustöiden ajan teatteri oli evakossa Ritzin tiloissa.

Vuonna 1992 kunnallistetulla Vaasan kaupunginteatterilla on perinteisten puhenäytelmien lisäksi ollut ohjelmistossa paljon musiikkiteatteria; oopperaa, operetteja, musikaaleja.

Vuonna 1956 perustettu Vaasan Ooppera on tuonut kaupunginteatterin näyttämölle kymmeniä produktioita. Irma Rewell oli perustamassa oopperaa ja toimi aktiivisesti siinä kuolemaansa saakka vuonna 2010. Sonja Jäämeren maalaamassa muotokuvassa Irma tarkkailee teatteriravintola Kulman asiakkaita mustalaisruhtinattaren asussa.

Parhaillaan valmistuvassa remontissa on parannettu talon esteettömyyttä rakentamalla hissi vanhaan portaikkoon.

Teatteriravintola Kulma on myös remontissa ja sille etsitään uutta yrittäjää.