Palosaaren järjestötalolla käy kuhina, kun Wasa Flamenco ry harjoittelee tulevaa 20-vuotisjuhlanäytöstä varten. Esiintymiskuvioita suunnitellaan, ja vaatteita kokeillaan. Seuraavaksi tanssitaan Sevillanas ja viuhkakoreografia.

Flamencon historia Vaasassa alkoi Vasa Arbikselta vuonna 1998 Maj-Britt Boxbergin pitämältä, lyhyeltä flamencokurssilta. Siellä tutustuivat Wasa Flamencon perustajajäsenet Miia Tiihonen, Elina Granfors sekä Eeva-Liisa Vainio.

– Kun kurssi loppui, halusimme esittää koreografian ja osallistua Taiteiden yöhön. Espanjalainen kansantanssi Sevillanas oli kuitenkin paritanssi, joten ryhmämme tarvitsi vielä yhden jäsenen, Tiihonen kertoo.

Silloin Tukholmassa opiskellut ja siellä flamencoa tanssinut Mia Wiik pyydettiin mukaan ryhmään.

Myöhemmin kuvioihin liittyi myös tamperelainen näyttelijä ja tanssija Anna Haaranen, josta tuli ryhmän koreografi. Hänen kauttaan silloinen Tampereen flamencoyhdistyksen puheenjohtaja, Paavo Parkkonen, saatiin Vaasaan pitämään flamencotunteja.

Wasa Flamenco ry perustettiin Parkkosen avustuksella 6.4. vuonna 2000.

– Juhlanäytös on kunnianosoitus niin yhdistyksen pitkäaikaisille jäsenille kuin ryhmän perustajillekin, yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja, Julia Niskala kertoo.

Vierailevia opettajia ja esiintymisiä

Koska paikallisia alan ammattilaisia ei ollut, vierailevia flamenco-opettajia kävi Vaasassa ympäri Suomea ja ulkomailtakin. Muun muassa Laura Vilhonen, Erika Alajärvi ja Gabriella Gutarra tulivat pitämään flamencotunteja Vaasaan.

– Juhlaesityksen koreografiat ovat ryhmän pääkoreografin, Haarasen käsialaa, Tiihonen kertoo.

Oman numeronsa juhlanäytöksessä esittää myös vierailevan tanssinopettaja, Essi Erävesi.

Nykyään Wasa Flamencolla on 10–15 aktiivista harrastajaa.

– Parhaimpina aikoina harrastajia oli yli 50. Tunnit oli jaoteltu alkeistasoon, jatkotasoon ja edistyneisiin, Tiihonen muistelee.

Porukkaa ja innostusta on ylläpidetty esiintymällä erilaisissa tapahtumissa. Osa harrastajista on tanssinut yhdistyksessä sen perustamisesta saakka.

– Olemme esiintyneet muun muassa palvelutaloissa, Tarja Halosen vaalitilaisuudessa, Wärtsilän pikkujouluissa ja syntymäpäivillä, kertoo Wasa Flamencolla pitkään tanssinut Riitta Malkamäki.

Flamencoa suomalaisittain

Flamencotanssin juuret ovat Etelä-Espanjassa, jossa Andalusian romaniyhteisöt ylläpitivät ja kehittivät tanssia. Ajan saatossa flamencosta on kehittynyt erilaisia tyylisuuntia.

– Osassa flamencotansseja tekniikan pohjana on baletti. Nykyään nuorten keskuudessa tanssitaan myös street flamencoa, Tiihonen kertoo.

Jokaisella flamencolajilla on oma rytminen, musiikillinen sekä liikkeellinen ominaispiirteensä.

– Soleássa tanssi on rauhallista ja sulkeutunutta, Buleríaksessa se on riehakasta ja Alegríaksessa iloista, Tiihonen kuvailee.

Flamencossa laulu, musiikki ja tanssi käyvät vuoropuhelua keskenään. Juhlaesityksessä tanssiin yhdistetään myös suomalaista musiikkia. Reijo Taipaleen kappaleesta Tähdet meren yllä kuullaan flamencosovitus.

– Flikkain polskasta lauletaan Bulerías-versio eteläpohjanmaan murteella, Tiihonen paljastaa.

Tanssi tekee hyvää mielelle ja keholle

Flamencotanssin tekniikkaan liittyvät esimerkiksi erilaiset käsivarsien liikkeet sekä käsien pyöritykset.

Tekniikan pitäminen, siihen keskittyminen ja koreografioiden opettelu tekevät hyvää niin mielelle kuin fysiikallekin.

– Tässä tarvitsee koordinaatiokykyä. Käsien ja jalkojen liikkeet on saatava oikein, ja samalla tulee pysyä rytmissä, Eva Gräsbeck kertoo.

Erilaiset iskut maahan vahvistavat luita sekä polvien ja nilkkojen niveliä.

– Tanssiminen tuntuu pohkeissa. Tanssiessa pitää olla hyvä ryhti, Niskala kertoo.

Flamencoa voi tanssia myös omien rajoitteiden mukaan. Siihen ei ole ikärajaa, ja se sopii kaikille.

– Ystäväni houkutteli minua mukaan, ja päätin, että ennen kuin täytän 60-vuotta, aloitan flamencon. Nyt ikäni lähentelee jo 80:tä vuotta, Anna Ekström kertoo.

Flamencossa mukana on koko olemus

Flamencossa on tulisuutta ja tuskaa.

– Se on ihanaa, kun se tuska menee oikein sisälle, ja sitä saa ilmentää, Elisa Rantasalo kertoo.

Musiikki vie tanssijat mennessään.

– Parasta on se, kun jonkun tanssin on oppinut hyvin, saa unohtaa kaiken muun ja ilmentää musiikin tunnetta, Malkamäki kertoo.

Silloin tanssissa on mukana koko olemus. Tanssi antaa myös voimaa.

– Vaikka joskus tuntuu, ettei jaksaisi lähteä harjoituksiin, niin harjoituksissa kaikki työasiat unohtuvat. Harjoitusten jälkeen olo on virkeämpi ja kevyempi, Gräsbeck kertoo.