Vaasan kirkossa esitettiin pääasiäisviikolla suuri musiikkiteos, J.S. Bachin Johannespassio.
Syventymistäni musiikkiin ja pääsiäisen sanomaan häiritsi dramatisoinnin nimissä teokseen tuodut ylimääräiset elementit. Suuri kertomus, Johanneksen evankeliumi, ja Bachin musiikki. Siinä on suuruutta, joka ei kaipaa mitään lisää.
Valojen monipuolista käyttöä voi perustella, mutta kaikki muu turhanaikainen kuljeskelu ja muu rekvisiitta vei huomiota pääasiasta, pääsiäisen sanomasta ja musiikista.
Kirkossa estradi on turhan ahdas, kun sinne sijoitetaan orkesteri, mittava kuoro, solistit ja seassa pujottelevat draaman rakentajat. Kuoron koon pienentäminen olisi mahdollisesti parantanut esityksen tasoa.
Samanlainen, liian täyteen ahdettu tunnelma tuli tammikuussa Wasa Baroquen Earthy Angels Passion -esityksessä. Oli musiikkia, videotekniikalla toteutettua kuvamateriaalia, tekstitystä ja näyttämöllistä dramatisointia.
Musiikista jäi mieleen lähinnä taitava saksofonisti. Esityksen jälkeen oli täyteenahdettu olo.
Toivon kaikkea hyvää ja menestystä Wasa Baroquelle. Teette hienoa työtä!
Mutta kannattaisi miettiä, mikä on teoksen ydin ja luottaa musiikin voimaan. Joskus vähemmän on enemmän.
Sinikka Terenius-Heikkilä
