Tikanojan Taidekodin näyttelyssä kurkistetaan 13.3. saakka Vaasan näyttämöelämään. Etsin Tanu Mannisen meriittejä Vaasan Näyttämön ja teatterin menneestä toiminnasta – turhaan. Onko hänet unohdettu?
Monet meistä vaasalaisista muistavat Tanu Mannisen (1909–2002) Vaasan lyseon ja myöhemmin Vaasan tyttökoulun piirustuksen opettajana (1934–1972). Tanu opiskeli Ateneumissa ja tuli Vaasaan vuonna 1934. Hän toimi myös taidemaalarina, graafikkona, lavastajana ja ohjaajana. Hän teki lavastuksia myös mm. Tampereen Työväen Teatterissa.
Tanu oli Vaasan lyseon I A -luokan valvojana syksyllä 1946, jolloin me monnit aloitimme opintiellä. Luokkaa kutsuttiin ryssänluokaksi, koska ruotsin lisäksi meille yritettiin opettaa venäjää. Tanu oli saanut lempinimensä Nälkä lyseon pojilta jo 1930-luvulla.
Tanu menetti ensimmäisen kotinsa talvisodan pommituksissa. Samalla paloivat hänen puupiirroslaattansa, joilla hän osallistui kansainvälisiin näyttelyihin jo 1930-luvulla.
Irja-vaimon kuoltua vuonna 1995 Tanu eleli yksinään Rantakadun asunnossaan. Hän liikkui ahkerasti kaupungilla ja vieraili kulttuuritapahtumissa. Hän oli pitkään mukana myös Vaasan taiteilijaseuran toiminnassa.
Tavatessaan entisiä oppilaitaan hän saattoi kysyä: ”Miten sinulla menee?” Hän tunsi monet meistä vielä vuosien takaa. Tanu oli legenda jo eläissään.
Tanua muisteli entinen oppilas ja taiteilijaystävä
Tapani Tammenpää
