Aamun aurinko lämmittää pienen ulkomeren saaren rantakiviä. Suuri musta lintu, merimetso, levittele kalliolla pitkiä siipiänsä kuivatellen. Vanha kalastajien mökki sulautuu hyvin karun ja puuttoman saaren ympäristöön. Sen harmaantuneet seinät voisivat kertoa monta eri tarinaa.
Rantaan lähtee kapea polku. Laituria ei enää ole. Sen on myrsky vienyt, mutta vene on. Soudan hiljalleen verkolle, jonka laskin eilen. Lokit alkavat kirkua. Ne tietävät, että kohta on ruoka-aika. Kaukaa ulapalta kuuluu merihanhien äänekästä kaakatusta.
Meri on elementti, jota pitää kunnioittaa. Suuttuessaan sen tuhovoima on käsittämätön. On ollut tulvia, hirmumyrskyjä ja tsunameja. Se voi nielaista syvyyksiinsä laivoja. Mutta tänään meri on minulle lempeä. Se antoi kalleinta viljaansa, kun verkossa oli komea lohi. Veneessä istuu hiljaa mietteissään onnellinen mies.
Timo Haapamäki
